Säilörehunurmet

DCIM100MEDIADJI_0612.JPG

Apilapitoisella siemensekoituksella perustetut säilörehulohkot palvelevat lypsykarjatilaa monellakin tavalla. Apilapitoinen nurmi tarvitsee vähemmän typpilannoitusta. Jos apilaa on rehussa paljon, se nostaa maittavuutta ja raakavalkuaispitoisuutta rehussa. Sadonkorjuutenkisesti apilanurmet korjataan yleensä puhtaita nurmiseosnurmia myöhemmin. Tästä syystä apilapitoisia nurmia tarkkaillaan omilla korjuuaikanäytteillään. Mustiala on mukana Valion Artturikorjuuaikanäytteiden otossa. Tämä vähentää yhtäaikaisia työpiikkejä sadonkorjuuaikaan varsinkin, jos korjattavaa pinta-alaa on paljon.

Yleisesti kevään olosuhteet suosivat nurmen nopeaa kasvua, jolloin 1.sadon apilanurmien apilapitoisuus saattaa olla pienempi kuin 2.sadon. Myöhemmin olosuhteet suosivat apilaa enemmän kuin nurmikasvien rajua kasvua, toisin kuin keväällä. Apilakasvusto asettaa myös omat vaatimuksensa kasvinsuojeluruiskutuksissa käytetyille aineille.

Apila kykenee sitomaan typpeä ilmakehästä elämällä symbioosissa Rhizobium-suvun bakteerin kanssa. Apila luovuttaa bakteerille energiaa, ja saa bakteerilta vastaavasti typpeä. Tavallinen vaihteluväli on apilanurmille on 50-200 kg. Apilan typensidonta ei käynnisty, jos maaperässä on runsaasti kasvin käyttöön sopivaa liukoista typpeä. Tällöin apilla ei ole tarvetta käyttää energiaansa bakteerin ruokkimiseen, jotta typpeä saisi. Typensidontaa ei myöskään tapahdu yli apilan oman tarpeen.

Apila häviää kilpailussa nurmille jos lannoitustasoja ei vähennetä, tai apilaa ei täydennetä. Varsinkin 3 niiton rytmissä apila vähenee toisen satovuoden jälkeen.  Vanhoille suomaille puna-apila ei myöskään sovellu kauhean hyvin, jos vesitalous on kunnossa, maaperästä vapautuu typpeä kasvien käyttöön, eikä apila hyödynnä typensidontaa ja häviää kilpailussa nurmikasveille. Jos taas pohjavesi on korkealla, puna-apila ei syväjuurisena kasvina tätä kestä. Tällöin parempi apila olisikin alsike apila.

Sinimailainen kykenee apiloiden tapaan sitomaan ilmasta typpeä itselleen. Kuitenkin sinimailainen vaatii kasvuoloiltaan ja viljelytoimilta enemmän. Lohkolla ei saa vesi olla ongelma, eikä lohkoa saa lannoittaa liikaa, tai lohkolla kulkea painavilla koneilla.

Esimerkki apilapitoisesta siemenseoksesta

Timotei Grinstad 14 kg/ha
Italian raiheinä Turgo 7,35 kg/ha
Nurminata Kasper 7 kg/ha
Ruokonata Karolina 2,45 kg/ha
Puna-apila SW Yngve 2,1 kg/ha
Valkoapila Sonja 2,1 kg/ha

IMG_7949

Rhizobium suvun bakteeri nystyröitä apilassa keväällä 2017

20172016

Puna-apilaa täydennettiin vuonna 2017 monille lohkoille osana luomuun valmistautumista, täydennysmääränä käytettiin 5 kg/ha siementä. Kaikilla muilla paitsi sinimailas lohkolla, 17 Ojala, on käytetty apilan siementä kylvön yhdeydessä.

Lohkolta 4 Mönkkö voit tarkastella viikottaisia kasvustohavainto lohkolta kesältä 2017

Nurmisadot2017

Klikkaamalla kuvaa saat sen tarkempana auki.

Biologinen typensidonnan määrä on arvio, johon on vaikuttanut saatu sato, lannoitteissa annettu typpi sekä maan multavuus.

Kaaviossa oleva lohkolle annettu ja sadon mukana poistuneen typen erotus koostuu juuristoon ja sänkeen sitoutuneesta typestä sekä liuenneesta ja haihtuneesta typestä. Peltoon jääneen kasvustoon sitoutunut typpi ei juuri talven aikana häviä, vaan on tulevina kasvukausina kasvien käytössä biomassan lahotessa.

Vuonna 2005 on arvioitu että Suomen pelloista typpeä vapautuu keskimäärin denitfrikaatiossa 17 kg, liukenemisena 15kg ja N2O päästöinä 4,1 kg per hehtaari vuodessa
(Lähde : Antikainen R. ym. 2005. Stocks and flows of nitrogen and phosphorus in the Finnish food produktion and consumption system  http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0167880904003299 )

 

Vuonna 2016 täysin nurmilohkoja ovat: 12B Yhteislaidun 2, 23A Etu-Lassila,  ja 36A Tallilohko, 161A Valtatie 2. Laidun nurmen statuksella on mm. 18A Raikko.

Mustialassa apilapitoisia nurmia kasvoi vuonna 2016 lohkoilla 4A Mönkkö, 9A Hakala, 33A Pellinsuo 1 sekä 35A Leipurinlohko

12A Yhteislaidun lohkolla on kasvanut sinimailasnurmiseos, jossa on ollut 25% sinimailasta.

Biologinen typensidonnan määrä on arvio, johon on vaikuttanut saatu sato, lannoitteissa annettu typpi sekä maan multavuus. Apilapitoisista nurmista lohkot 4A Mönkkö, 31A Härkihaka sekä 33 Pellinsuo 1 ovat maalajiltaan multamaita, joten näiltä voidaan olettaa myös maaperästä vapautuneen merkittävän määrän typpeä kasvin käyttöön.

Kaaviossa oleva lohkolle annettu ja sadon mukana poistuneen typen erotus koostuu juuristoon ja sänkeen sitoutuneesta typestä sekä liuenneesta ja haihtuneesta typestä. Peltoon jääneen kasvustoon sitoutunut typpi ei juuri talven aikana häviä, vaan on tulevina kasvukausina kasvien käytössä biomassan lahotessa.

Vuonna 2005 on arvioitu että Suomen pelloista typpeä vapautuu keskimäärin denitfrikaatiossa 17 kg, liukenemisena 15kg ja N2O päästöinä 4,1 kg per hehtaari vuodessa
(Lähde : Antikainen R. ym. 2005. Stocks and flows of nitrogen and phosphorus in the Finnish food produktion and consumption system  http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0167880904003299 )

Ravinneresurssi-hankeella oli meneillään kasvukaudella säätösalaojituskoe lohkolla 33A Pellinsuo 1.