Maatalouden vaikutukset vesistöön ja ehkäisevät toimenpiteet

RE-maatila |

Piia Kekkonen, Savonia-ammattikorkeakoulu

Suuri osa maamme pintavesistä – 65 prosenttia joista, 85 prosenttia järvistä ja 25 prosenttia rannikkovesistä – on ekologiselta tilaltaan erinomaisia tai hyviä. Hyvää heikommassa tilassa on 35 prosenttia jokipituudesta, 15 prosenttia järvipinta-alasta ja 75 prosenttia rannikkovesien kokonaispinta-alasta. Vesistöjen ekologista tilaa heikentäviä haitallisia vaikutuksia ovat mm. rehevöityminen, orgaanisen aineksen aiheuttama hapen kuluminen, haitallisten aineiden aiheuttama pilaantuminen ja hydrologismorfologisten muutosten aiheuttama elinympäristön muuttuminen.


Kuva 1. Levähaitoista kärsivä vesistö. Vesistö on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. (Pohjois-Savon Ely-keskus 2017.)


Kuva 2. Järvi, joka on luokiteltu ekologiselta tilaltaan erinomaiseksi-hyväksi. (Pohjois-Savon Ely-keskus 2017)

Vesikasvillisuus ilmentää rehevöitymistä ja reheville järville tyypillisiä lajeja ovat leveäosmankäämi, vesirutto ja sarvikarvalehti. Rehevöityvillä vesistöillä ulpukka- ja lummekasvustot tihenevät, ja kasvien yksittäisten lehtien koko kasvaa. Lisäksi vesikasvillisuusvyöhykkeet siirtyvät matalampaan veteen. Haitallisimmat levien massaesiintymät ovat leväkukinnat, sillä sinilevistä noin puolet on myrkyllisiä (Sarvilinna & Sammalkorpi 2010).

Maataloutta pidetään yhtenä tärkeimmistä ihmistoimintojen ravinteiden huuhtoutumista aiheuttavista tekijöistä. Pellolta huuhtoutuu ravinteita ja kiintoaineita etenkin sade- ja sulamisvesien mukana. Lisäksi kotieläintuotannossa muun muassa karjasuojista, lantaloista ja jaloittelualueilta voi aiheutua valumia vesistöön. Erityisesti kotieläintuotannon alueellinen keskittyminen ja suurenevat yksiköt luovat haasteita lannan ravinteiden järkevälle käytölle. Tärkeimmät maataloudesta huuhtoutuvat ravinteet ovat typpi ja fosfori. (Savonia-ammattikorkeakoulu 2017.)

Hyvä sato voi vaatia kasvinsuojelun, jotta ravinteet saadaan sidottua satoon. Suomessa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes valvoo kasvinsuojeluaineiden vaikutuksia ja voimme käyttää vain tarkastettuja kasvinsuojeluaineita. Lisäksi kasvinsuojeluaineiden parissa työskentelevien ja tuotteita ostavien henkilöiden tulee suorittaa kasvinsuojeluainetutkinto. Kasvinsuojeluaineiden ympäristövaikutuksia tutkitaan ja niiden perusteella on esimerkiksi laadittu suojavyöhykkeet torjuntaa varten. Kasvinsuojeluainejäämistä ei ole muodostunut laajoja ongelmia Suomen vesistöille. Paikallisia haitta-aineiden pistekuormia kuitenkin löytyy (Suomen ympäristökeskus 2017: Vesien ympäristön tila; Vesistöjen ekologinen tila).


Kuva 3. Separoidun naudan lietteen kuivajakeen levitystä. (Kuva: Johanna Virtanen)

Karjanlannan levitystä säädetään muun muassa nitraattiasetuksella. Nitraattidirektiivin tavoitteena on estää vesistön pilaantuminen. Kuvassa 3 on separoidun karjanlannan levitystä Peltosalmen tilalla. Maatalouden vesiensuojelua on ohjattu muun muassa seuraavilla keinoilla:

  • ympäristönsuojelulaki
  • nitraattiasetus
  • vesilaki
  • lait ja asetukset mm. säädökset kasvinsuojelu- sekä muista haitallisista aineista
  • Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka säädöksineen ohjaa myös vesiensuojelua.

Tilakohtaisia vesiensuojelukeinoja pitäisi aina valita peltolohkokohtaisesti ja alueelliset olosuhteet ja riskit huomioiden. Peltoviljelyn ravinnekuormitusta voidaan vähentää mm. oikein mitoitetulla lannoituksella, eroosioherkkien peltojen talviaikaisella kasvipeitteisyydellä ja erilaisilla viljelytekniikoilla. Maatalouden ravinnekuormituksen ehkäisemiseen on ehdotettu seuraavia toimenpiteitä:

  • Ravinnetaseiden seuraaminen
  • Kasvipeitteisyys
  • Lietelannan sijoittaminen/multaus, lannan prosessointi (separointi, biokaasutus)
  • Kosteikot, suojavyöhykkeet
  • Tilakohtainen neuvonta
  • Kipsin levitys maatalousalueilla fosforin vähentämiseksi


Kuva 4. Tilakohtaisia vesiensuojelukeinoja kannattaa miettiä peltolohkokohtaisesti. Kuvassa rannalla laiduntavaa nuorkarjaa Peltosalmen tilalta. (Kuva: Johanna Virtanen)

Lähteet

Pohjois-Savon Ely-keskus (2017). Sähköpostiviesti Veli-Matti Vallinkoski 22.3.2017

Sarvilinna, A. & Sammalkorpi, Ilkka. (2010). Rehevöityneet järven kunnostus ja hoito. Ympäristöopas. Suomen ympäristökeskus. Haettu 22.3.2017 osoitteesta https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/38819/YO_2010_Rehevoityneen_jarven_kunnostus_ja_hoito.pdf?sequence=1

Savonia-ammattikorkeakoulu (2017). Rahaa ravinteiden kierrätykseen-seminaari. Haettu 23.2.2017 osoitteesta http://ravinnerenki.savonia.fi/index.php/tapahtumat/rahaa-ravinteiden-kierratykseen-22-ja-23-2-2017

Suomen ympäristökeskus (2017). Vesien ympäristön tila. Haettu 23.3.2017 osoitteesta www.ymparisto.fi

Suomen ympäristökeskus (2017). Vesistöjen ekologinen tila. Haettu 23.3.2017 osoitteesta www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Pintavesien_tila

 

 

 

 
 
DMS