Valkuaiskasveja

RE-maatila |

Annika Michleson, Hämeen ammattikorkeakoulu

Valkuaiskasveja ovat yksivuotisia palkoviljoja ja monivuotisia palkonurmeja. Joitakin poikkeuksia on, esim. persian- ja veriapila, joita käytetään viherlannoituksessa, eivät ole monivuotisia. Palkoviljoja ovat herneet, härkäpavut, lupiinit, virnat, rypsi ja rapsi. Nurmipalkokasveja ovat apilat, keltamaite, vuohenherne, valkomesikkä ja sinimailainen.

Härkäpapu. Härkäpapu on valkuaispitoinen viljakasvi, jonka siementen valuaispitoisuus no noin 30%. Härkäpapua voidaan viljellä puhdas- ja seoskasvustona puitavaksi sekä kokoviljasäilörehuksi. Härkäpapu (Vicia faba) on yksi maailman vanhimmista viljelyskasveista. Härkäpapu oli perunan ja vihreän herneen tuloon saakka Suomessa hyvin suosittu ravintokasvi. Sitä viljeltiin etenkin Kaakkois-Suomessa, Kymi­joen ja Päijänteen itäpuolella. Härkä­papua on Suomessa perinteisesti käytetty lähinnä ihmis­ravintona toisin kuin eteläisemmissä maissa, joissa se on ollut myös tärkeä rehu­kasvi. Viime vuosikymmeninä siitä on jalostettu lajikkeita (Ukko, Kontu) kotimaisen rehuntuotannon tarpeisiin. Suomesta löytyy myös monet maatiaispavut, joiden siemeniä on saatavilla niukasti.


Härkäpapu Kontu


Virolainen härkäpapu Jõgeva

Pohjoismaisessa geenipankissa löytyy noin 25 erilaisia suomalaisia maatiaishärkäpapua. Siemeniä ei ole saatavissa, niitä tulisi lisäysviljellä ensin. On myös olemassa pieniä maatiaispapuja, esim. Askolan ‘kyyhkyspapu’. Kyyhkyspapu on kooltaan pienempi kun esim. Kontu ja Ukko.

Herne. Herne kuuluu palkoviljoihin papujen ohella. Herneestä on olemassa monia muunnoksia, jotka vakiintuneesti jaetaan kahteen pää­ryhmään, tarha­herneisiin (P. sativum var. sativum) ja pelto­­herneiseen (P. sativum var. arvense). Pelto­herneen kukat ovat punaisenkirjavat ja pienehköt, siemenet tuleentuneina ruskehtavat tai harmaat. Tarha­herneen kukat ovat valkoiset, siemenet vihreät tai keltaiset. Nykyään nämä vanhat nimitykset eivät kuitenkaan enää täysin vastaa käyttö­muotoa, sillä esi­merkiksi Suomessa viljellään lähes yksin­omaan tarha­­hernettä sekä puutarha- että peltokasvina. Monet hernelajikkeet eroavat toisistaan selvästi myös lehtiensä osalta. Alkuperäisin on lehti, jonka tyvessä on kaksi korvaketta, sitten pareittain lehdyköitä ja kärjessä kärhet, joiden avulla kasvi voi ottaa tukea jostakin. Monilla lajikkeilla, joita sanotaan puolilehdettömiksi, ovat kuitenkin lehdykät muuttuneet kärhiksi, ja joiltakin, lehdettömillä lajikkeilla myös korvakkeet ovat surkastuneet.


Herne Ingrid


Herne Karita


Harmaaherne on vanha herne. Sen siemen on harmaa. Kaikki harmaahernet eivät ole rehuherneitä. Malmgårdin harmaaherne löydettiin tavallisesta hernepellosta kesällä 2018.


Malmgårdin harmaahernen ruskea siemen.

Valkolupiini. Lupiineja on Suomessa saatavilla kolmea erillaista lajia: sinilupiini (Lupinus angustifolius), keltalupiini(Lupinus luteus) ja valkolupiini (Lupinus albus).  Lupiini on kasvupaikkavaatimukseltaan hernettä ja härkäpapua vaatimattomampi. Nykyaikaa on lähinnä lupiinien viljely Saksassa ja Puolassa.  Sini- ja keltalupiinin tuotantomaaksi ilmoitettiin Puola ja valkolupiinin Ranska. Puitaviksi Suomessa sopii sinilupiini ja varauksin keltalupiini, mutta niitä ei suositella rehukasveiksi, koska rehukasveina ne eivät ole yhtä satoisia kuin valkolupiini. Valkolupiini ei ehdi tuleentua puitavaki normaalina kasvukautenakypsy yhtä hyvin kuin sinilupiini.

  • Sinilupiinin kasvuaika on noin 100 vrk
  • Keltalupiinin kasvuaika on noin 100-130 vrk
  • Valkolupiinin kasvuaika on noin 130 vrk

Sinilupiinin tuhannen siemen painoksi tuli 159 g, keltalupiinin 127 g ja valkolupiinin 383 g.


Valkolupiini

Ruisvirna. Ruisvirna on puolimetrinen, yksi- tai kaksivuotinen kasvi jolla on violetit kukat. Ruisvirnalla on kaksi alalajia: peltoruisvirna (Vicia villosa ssp. villosa) ja myllyruisvirna (Vicia villosa ssp. varia). Suomessa viljeltäviä virnoja ovat rehuvirna ja ruisvirna. Virnat ovat kasvupaikkavaatimuksiltaan vaatimattomimpia palkokasveja. Ruisvirna sietää happamampia olosuhteita ja kuivuutta laajan juuristonsa ansiosta rehuvirnaa paremmin. Virnoja viljellään yhdessä muiden palkokasvien ja viljojen kanssa säilörehuksi, virnat tuottavat myös siemeniä, mutta puintia haittaa kasvin kietoutuminen puimurin leikkuupöydän keloihin.


Ruisvirna

Vuohenherne. Vuohenherne on pitkäikäinen, voimakasjuurinen rehupalkokasvi. Kasvuston alkukehitys on kylvövuonna hidasta, rikkakasvit tulee puhdistusniittää. Kasvuun päästyään kasvi vakiintuu ja leviää, siksi kasvi sopii hyvin lohkoille joita ei usein muokata, esimerkiksi kivisyyden takia. Vuohenherne tuottaa vuodessa kaksi satoa, ensimmäisen sadon korjuu suoritetaan kukinnan alkupuolella kesäkuun alussa. Toisen sadon saa korjata aikaisintaa 70 vrk päästä ensimmäisestä sadosta.


Vuohenherne

Lähteet

Ketomäki, Ville: Rehulupiinit viljelykasveina. Opinnäytetyö. 2010. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/23368/Ketomaki_Ville.pdf

Michelson, Annika: Heritage Field Trials. Härkäpapu ja herne Hämeen ammattikorkeakoulu Haettu https://sites.google.com/site/mustialankoekentat

Virtuaalikylä: Valkuaiskasvit. Haettu 19.9-2018

http://www.virtuaali.info/opetusmaatilat/index.php?tila_id=1&ohjemappi&kategoria_id=447&kortti=3388

Wikipedia: Herne Haettu 19.9.2018 https://fi.wikipedia.org/wiki/Herne

Wikipedia: Härkäpapu Haettu 19.9.2018 https://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4rk%C3%A4papu

 
 
DMS