Tarvaalan mallikosteikko

RE-maatila |

Tarja Stenman, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Kosteikkojen perustaminen on maatalouden ympäristötukijärjestelmän mukainen keino vähentää maatalouden vesistökuormitusta. Kosteikko on vesistökuormituksen vähentämiseksi perustettu ojan, puron, joen tai muun vesistön osa ja sen ranta-alue, joka on suuren osan vuodesta veden peitossa ja pysyy kosteana myös muun ajan. Kosteikot pidättävät maa-alueilta valuvia ravinteita ja kiintoainesta. Kosteikot lisäävät myös luonnon monimuotoisuutta tarjoamalla elinympäristöjä kasveille ja eläimille. Sopiva kosteikon paikka on luontainen kostea alue pellolla, pellon reuna-alueella tai metsä- tai joutomaalla. Kosteikko voidaan perustaa patoamalla tai kaivamalla, jota ei suositella hienojakoisilla maalajeilla erityisesti silloin, kun valuma-alue on suuri ja virtaamat kovia. Kosteikon perustaminen vaatii huolellisen suunnittelun ja mitoituksen. (Hagelberg ym. 2012.)

Kosteikon perustamiseen on mahdollista hakea ei-tuotannollisten investointien korvausta paikallisesta ELY-keskuksesta. Hakijana voi olla aktiiviviljelijä, rekisteröity yhdistys tai vesioikeudellinen yhteisö. Korvausta voidaan myöntää enintään 11 669 €/ha. Jos kohde on kooltaan 0,3–0,5 ha, korvaus on enintään 3 225 €/kohde. Kosteikon yläpuolisella valuma-alueella tulee olla peltoa vähintään kymmenen prosenttia. Kosteikon pinta-alan tulee olla vähintään 0,5 prosenttia yläpuolisen valuma-alueen pinta-alasta, mutta vesiensuojelun tehon parantamiseksi kosteikon suositeltava koko tulisi olla vähintään yksi prosentti valuma-alueesta. Tukihakua varten tarvitaan liitteeksi suunnitelma kosteikon perustamisesta. (Maaseutuvirasto 2016)

Biotalouskampuksen mallikosteikon toimintaa seurataan vesinäytteiden ja automaattisen vedenlaadun mittauksen avulla. JAMKissa käynnistettiin automaattinen vedenlaadun mittaaminen jo kesällä 2010. Automaattimittauksilla on seurattu vedenlaatua ja määrää maatalouden sekä turvetuotannon vesiensuojelun kehittämishankkeissa.

Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston opetusmaatilalle Saarijärvelle perustettiin kosteikko vuosina 20122013. Kosteikosta käytetään myös nimitystä Biotalouskampuksen mallikosteikko ja sitä hyödynnetään POKEn ja JAMKin opetuksessa sekä JAMKin tutkimus- ja kehittämistoiminnan pilottikohteena. Kosteikko koostuu kahdesta erillisestä kosteikosta, joista eteläisen kosteikon valuma-alue on 139 ha ja kosteikon pinta-ala on 1,4 ha. Pohjoinen kosteikko on 1,34 ha ja sen valuma-alue on 29 ha. Biotalouskampuksen kosteikkoa sekä sen rakentamisvaiheita on esitelty julkaisussa “Mallikosteikko: Tarvaalan mallikosteikon suunnittelu ja toteutus” (Lahtela 2013).

Kuva 1. Biotalouskampuksen mallikosteikko on kaksiosainen. (Kuva: Arto Ahonen, Saarijärven Eräpalvelut Ky)

Biotalouskampuksen mallikosteikon toimintaa seurataan vesinäytteiden ja automaattisen vedenlaadun mittauksen avulla. Kosteikon toiminta vaihtelee eri vuosina riippuen mm. sääoloista. Vuosina 2013–2014 eteläinen kosteikko pidätti kiintoainetta 28 prosenttia vuonna 2013 ja 69 prosenttia vuonna 2014. Fosforin poistumat kosteikolla olivat 10 prosenttia (2013) ja 55 prosenttia (2014). Typen poistuma kosteikolla oli negatiivinen vuonna 2013 ja 29 prosenttia vuonna 2014. (Koskiaho ym. 2015). Vuosina 20162017 RE-Maatila -hankkeessa seurattiin automaattimittauksen avulla pohjoiselle kosteikolle tulevan veden laatua. Mittausjaksot olivat 13.4.13.10.2016 ja 7.4.24.10.2017. Automaattimittaus suoritettiin optisella scan-anturilla, jonka mittausparametrit ovat: sameus, liukoinen orgaaninen hiili (DOC), nitraattityppi (NO3N) ja lämpötila.

Kosteikko toimii myös tutkimus- ja kehittämistoiminnan pilottikohteena, jossa testataan uusia menetelmiä vesienpuhdistukseen sekä ravinteiden kierrätykseen. Pohjoisella kosteikolla testattiin myös jatkuvatoimista leväpitoisuuden mittausta klorofyllin ja fykosyaniinin fluoresenssin avulla 19.5.–29.8.2016 (Siimekselä 2016). Tulevaisuudessa mallikosteikon toimintaa on tarkoitus laajentaa osaksi ravinteiden hallinnan oppimisympäristöä, jossa on mukana myös kosteikon yläpuolinen peltoalue ja sen viljelytoimenpiteiden seuranta ja mittaaminen. Kampusalueella sijaitsevalla sääasemalla saadaan tarkkaa tietoa vallitsevista sääoloista ja niiden vaikutuksesta ravinteiden hallintaan. Lisäksi drone-kuvaukset voivat tulevaisuudessa tarjota uusia mahdollisuuksia ravinteiden parempaan hallintaan ja viljelytoimenpiteiden suunnitteluun.


Kuva 2. Tiina Siimekselä ottamassa vesinäytettä Biotalouskampuksen mallikosteikolta elokuussa 2016. (Kuva: Tarja Stenman)

Lähteet

Hagelberg, E., Karhunen, A., Kulmala, A., Larsson, R. & Lundström, E. (2012). Käytännön kosteikkosuunnittelu. TEHO -hankkeen julkaisuja 1/2012.

Koskiaho, J., Siimekselä, T. & Puustinen, M. (2015). Vesitalous 4/2015.

Lahtela, S. (2013): Mallikosteikko – Tarvaalan mallikosteikon suunnittelu ja toteutus. Jyväskylän ammattikorkeakoulu 148. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-830-266-0

Maaseutuvirasto (2016). Ei-tuotannolliset investoinnit täydentävät ympäristökorvausta. Haettu 25.6.2016 osoitteesta http://www.mavi.fi/fi/tuet-ja-palvelut/viljelija/ei-tuotannolliset-investoinnit/Sivut/default.aspx

Siimekselä, T. (2017). Jatkuvatoiminen leväpitoisuuden mittaus kosteikkovedestä. Ylempi AMK-opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060212037

 
DMS