Maan kasvukunnon mittaus ja härkäpavun viljelykokeilu OSAO:n Muhoksen yksikön opetusmaatilalla

RE-maatila |

Kaija Karhunen, lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu ja Mari Tohmola, agrologiopiskelija, Oamk ja harjoittelija Muhoksen opetusmaatilalla

  1. Maan kasvukunto ja sen merkitys

Peltomaan kasvukunto on kasvinviljelyn tärkeimpiä resursseja. Se vaikuttaa ratkaisevasti satotasoon, muiden tuotantopanosten hyödyntämiseen, viljelyn kannattavuuteen ja viljelyn ympäristövaikutuksiin.

Maan kasvukunnolla tarkoitetaan maan toimintaa kokonaisuutena. Kasvukunto liittyy maan viljavuuteen, laatuun ja tuottokykyyn. Maan kasvukuntoa voidaan tarkastella myös maan biologisten, kemiallisten ja fysikaalisten tekijöiden näkökulmasta (Mattila & Rajala).

Maan kemiallista kasvukuntoa mitataan perinteisesti maaperän viljavuusanalyysillä, joka mittaa maan kykyä vapauttaa ja varastoida ravinteita kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Maan fysikaalisia ominaisuuksia voidaan mitata visuaalisesti esimerkiksi lapiodiagnoosilla ja tiivistymistä voidaan mitata mm. penetrometrillä. Maan biologista kuntoa voidaan arvioida esimerkiksi mittaamalla orgaanisen aineksen ja lierojen määrää sekä hiilidioksidintuottoa (Mattila & Rajala).

Tässä tutkimuksessa käytettiin yksinkertaisia menetelmiä, jotka on helppo toistaa ja joita myös viljelijät voivat helposti käyttää.

  1. Tavoitteet ja menetelmät

Tavoitteena oli selvittää peltomaan kasvukuntoa peltolohkoilla, jotka ovat olleet pitkään nurmiviljelyssä OSAO:n Muhoksen yksikön opetusmaatilalla. Tilalla noudatetaan yleensä seuraavaa viljelykiertoa: rehuvilja – suojavilja – nurmi – nurmi – nurmi.

Vuonna 2018 mittauksia ja havaintoja tehtiin viidellä lohkolla, joista oli aikaisempaa tietoja ravinnetaseista, peltomaan laatutestistä ja penetrometrimittauksista. Lohkoiksi valittiin aikaisempien tulosten perusteella kasvukunnoltaan erittäin hyvä lohko (Korpi 2), tyydyttävät lohkot (Korpi 5A, Korpi 6A, Korpi 7) ja välttävä lohko (Korila). Mitattavien lohkojen valintaan vaikutti myös kuluvan vuoden viljelykasvi. Kaikki lohkot ovat kivennäismaalla. Niiden multavuus vaihtelee runsasmultaisesta (rm) erittäin runsasmultaiseen (erm) (taulukko 1).

Mittausmenetelmiksi valittiin penetrometrimittaus, kuoppahavainnot ja sinappitesti. Penetrometrimittauksilla ja kuoppahavainnoilla saatiin tietoa maan rakenteesta ja tiivistymisestä. Sinappitestillä pyrittiin selvittämään maassa olevien lierojen ja erityisesti kastelierojen määrää. Säähavainnot kerättiin automaattisella säähavaintoasemalla, joka sijaitsi samalla peltoaukealla kuin tutkittavat lohkot (kuva 1).

Kuva 1. Säähavaintoasema (Kuva: Kaija Karhunen)

Mittaukset aloitettiin toukokuussa penetrometrimittauksilla. Ensimmäiset kuoppatestit tehtiin kesäkuun loppupuolella ja sinappitestit heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Elokuussa penetrometrimittaukset ja kuoppatestit uusittiin samoilla alueilla kuin alkukesällä. Välineistö ja mittaukset olivat peltomaan laatutestin ohjeiden mukaisia. Havaintojen ja mittausten lisäksi tutkimuskohteista kerättiin kuvamateriaalia.

Opetusmaatilalla kokeiltiin kesällä 2018 myös härkäpavun viljelyä. Härkäpapu kylvettiin 31.5. noin 0,5 ha:n alalle. Lajikkeena oli Taifun. Taimettuminen oli epätasaista (kuva 2), ja viereisen lohkon rikkakasviruiskutus (MCPA) vioitti kasvustoa (kuva 3). Jauhosavikkaa ja muita rikkakasveja esiintyi kasvustossa runsaasti (kuva 4). Kasvuston tiheys oli 48 tainta / m2, kun tavoitteena oli 60 tainta/ m2.

Kuva 2. Härkäpapu taimella (Kuva: Mari Tohmola)

Kuva 3. Rikkakasviruiskutuksen (MCPA) vioittamaa härkäpapukasvustoa heinäkuun alussa. (Kuva: Mari Tohmola)

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva 4. Härkäpavun kukinta alkoi 20.7. (Kuva: Mari Tohmola)

 

3. Tulokset

3.1 Kuoppahavainnot ja lierotesti

Kuoppahavainnot tehtiin ja pisteytettiin peltomaan laatutestin ohjeiden mukaan. Alkukesän ja loppukesän kuoppahavaintojen tulokset poikkesivat vain vähän toisistaan. Eroja esiintyi vain ruokamultakerroksessa muutamalla lohkolla. Maa oli pääasiassa multavaa, mutta lierokäytäviä ei juurikaan ollut. Muutamilla lohkoilla näkyi maatumattomia kasvinjätteitä kyntökerroksen alaosassa. Ruokamultakerroksen paksuus vaihteli 25 cm – 30 cm (kuvat 5 ja 6).

KUVA 5. Kuoppahavaintojen teko lohkolla Korpi 7 (Kuva: Mari Tohmola)

KUVA 6. Kuoppahavaintojen teko lohkolla Korila (Kuva: Mari Tohmola)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Peltomaan kasvukunto viidellä tutkitulla lohkolla oli pääpiirteissään samanlainen kuin vuonna 2017 (Pellikainen 2018). Fysikaalisilta ominaisuuksiltaan Korpi 2 -lohko oli paras ja Korila -lohko oli heikoin kuten edellisenä vuonna. Korila-lohkolla oli kaksi selvästi erilaista aluetta. Toisella alueella maan rakenne oli parempi ja kauran juuristo oli erittäin tiheää 30 cm:iin asti. Heikommalla alueella ruokamultakerroksen vedenläpäisykyky oli heikkoa ja kauran juuristo oli tiheää vain noin 15 cm:iin asti.  Biologisilta ominaisuuksiltaan kaikki lohkot olivat keskimääräistä heikompia, sillä vain yhdeltä lohkolta (Korila) löytyi lieroja kuoppahavaintojen yhteydessä ja osalla lohkoista kasvinjätteiden hajoaminen oli keskeneräistä.

3.2 Penetrometrimittaukset

Penetrometrillä maan tiivistymistä mitattaessa alkukesästä, kuivuus vaikutti mahdollisesti niin, että tulokset ovat todellista korkeampia. Mittaukset tehtiin jokaiselta peltolohkolta kolmelta alueelta, ja näillä alueilla tehtiin 6-8 mittausta kullakin, jotta saataisiin tarkempia tuloksia. Alueet valittiin niin, että maamerkkien ja lohkokartan avulla ne olisi helpompi paikantaa uudestaan, toisella mittausjaksolla. Tulokset ovat taulukossa 2.

3.3 Sääolot opetusmaatilalla

Kasvukausi 2018 oli poikkeuksellisen kuiva ja lämmin kesäkuuta lukuunottamatta (taulukko 3).

JOHTOPÄÄTÖKSET

Kesä 2018 oli poikkeuksellisen lämmin ja kuiva, mikä todennäköisesti vaikutti tuloksiin. Mahdolliset lierot luultavasti pysyttelivät syvällä ruokamultakerroksen alapuolella, kosteammissa kerroksissa.

Havaintojen teko peltomaan laatutestin ohjeiden mukaan vaatii huolellista perehtymistä ja kokemusta. Lisäksi jokaisella havaintojen tekijällä on oma subjektiivinen näkemys maan kasvukunnosta. Myöskin penetrometrimittaukset edellyttävät laitteen hyvää tuntemusta ja mittauskokemusta. Vuonna 2018 havaintojen tekijänä oli eri henkilö kuin vuonna 2017 ja mittaukset tehtiin lohkojen eri osista, joten tuloksia ei voi täysin verrata toisiinsa.

Näiden kahden vuoden tutkimusten perusteella voidaan todeta, että pitkäaikainen ja tehokas nurmiviljely kivennäismailla ei välttämättä takaa maan hyvää kasvukuntoa. Maan kasvukuntoa heikentäviä tekijöitä nurmiviljelyssä ovat painavat rehukuormat, lietelannan levitys raskaalla kalustolla sekä liikennöinti märässä maassa.

Maan hoidon kannalta tilalla kannattaa monipuolistaa viljelyä ja lisätä palkokasvien sekä muiden syväjuuristen kasvien viljelyä. Härkäpapukasvusto kärsi kuivasta kesästä ja oli harvahko syksylläkin. Kasvusto jätettiin korjaamatta ja muokkaus tapahtuu vasta keväällä. Ensi vuonna kannattaa seurata mahdollista maanparannus- ja lannoitusvaikutusta.

Nurmiviljelyssä käytettävien koneiden pintapaineisiin, peltoajojen määrään ja ajoreittien valintaan tulee kiinnittää huomiota. Lieteenlevityskalustoa uusittaessa kannattaa harkita vetoletkulevitystä, sillä suurin osa tilan peltolohkoista sijaitsee yhtenäisellä alueella navetan ja lietesäiliöiden läheisyydessä. Tämä olisi yksi keino vähentää peltojen tiivistymisriskiä.

 

LÄHTEITÄ

Mattila, T. & Rajala, J. 2017. Mistä ja miten tunnistaa maan hyvän kasvukunnon? Helsingin Yliopisto, Ruralia-Instituutti. Raportteja 171. Viitattu 13.11.2018. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/229450

Pellikainen, E. 2018. Ravinnetaseet maatilan ravinnetehokkuuden kehittämisvälineenä. Oulun ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Viitattu 2.12.2018. https://www.theseus.fi/handle/10024/141027

Peltomaan laatutesti. agronet.fi. Viitattu 19.11.2018. http://www.virtuaali.info/efarmer/peltomaan_laatutesti/

Peltomaan laatutesti. Havaintojen ja mittausten teko-ohjeet. Agronet.fi. Viitattu 19.11.2018. http://www.virtuaali.info/efarmer/peltomaan_laatutesti/docs/Peltomaan_laatutesti_HAVAINTOTAULUKKO_2006_10.pdf

 
 
DMS