Kohti kokonaisvaltaista tilanjohtamista!

RE-maatila |

Maatilan pitämistä on viimevuosikymmenillä alettu ajattelemaan enemmän liiketoimintana, jota halutaan kehittää johtamalla oikein. Se miten maatilaa johdetaan oikein, on mielestäni jokaisen tilallisen ja toimintaa arvioivan määriteltävä itse. Kuitenkin perusraameja on kannattava ja kehittyvä tila, joka pystyy tarjoamaan viljelijälle elannon tai vastineen annetulle työpanokselle. Se miten viljelijä määrittelee työpanoksensa arvon ja toiminnastaan saaatavan voittotavoitteen on myös yksilökohtaista.

Itse näen viljelyn liiketoimintana, jota pitää johtaa suunnitelmallisesti ja jonka on huononakin vuotena tuotettava viljelijälle palkka ja peltoon/eläimiin sijoitetulle pääomalle korkoa.

Mitenkä viljelijä sitten punnitsee varallisuuttaan?
Jos naapurilta kysytään, heijastuu viljelijän varallisuus uusista traktoreista. Itse kuitenkin peilaisin maatilan varallisuutta ja vakavaraisuutta maan kasvukuntoon ja kassavirtalaskelmiin.
Maan kasvukunto vaikuttaa suuresti pellolta saatavaan satoon ja siihen paljonko tuotantopanoksia tarvitaan tuotettuihin kiloihin nähden. Mikäli maan kasvukunto ei ole kunnossa, on peltoon laitettvat panokset suurempi ja pellosta saatava sato puolestaan pienempi. Kun taas jos viljelijä huolehtii ensin maan kasvukunnon kuntoon tarvitsee hän vähemmän panoksia saadakseen hyvän sadon.
Toinen, millä itse mittaan tilan varallisuutta ja vakavaraisuutta on tilan vuosittainen kassavirtalaskelma. Laskelman avulla voidaan määrittää kuinkan paljon tilalle kertyy vuodessa tuloja ja menoja. Itse erottelisin laskelmasta eri kohteiden menot/tulot, jolloin pystyy havannoimaan mikä kuluttaa eniten ja mikä puolestaan kerryttää tilan varallisuutta.

Jotta tilaansa pystyy kehittämään, tulee viljelijän hahmottaa tilansa kokonaisvaltaisesti sekä pystyä johtamaan sitä ja tekemään päätöksensä niin, että hän ymmärtää niiden merkityksen koko tilan kehityksen kannalta. Tilallisen pitää mielestäni pystyä suunnittelemaan taloutensa ja hallinnoimaan sitä myös itse. Pellon käyttöä, investointeja ja tulevaisuutta pitäisi jokaisen tilallisen myös pystyä suunnittelemaan. Mikäli tilalla on kotieläimiä tulisi  kotieläinten sovittaminen viljelyyn sekä mahdollinen laiduntaminen myös suunnitella.

Se mikä sai minut kiinnostumaan tilan kokonaisvaltaisesta johtamisesta ja asettamaan sille juuri tällaiset raamit, on Holistic Management malli. Siinä maatilan johtamista esiteltiin omien työntekijöiden johtamisena, jolloin työntekjöinä on myös maan rakenteen ja kasvukunnon kanssa työskentelevät madot ja muut pieneliöät. Tämä johtamismalli pyrki löytämään kaikelle pellossa tapahtuvalle syyn ja seurauksen, jolloin viljelijä perehtyy oman maansa kasvukuntoon ja käytettävissä olevaan potenttiaaliin.

Kun yrittäjä alkaa tällä mallilla johtamaan tilaansa, tulee hänen päättää ensin, mikä on hänen arvomaailmassaan tärkeintä ja mitä hän haluaa lisää. Monet haluavat lisää aikaa, toiset enemmän satoa ja kolmannet testata jotain uutta. Se, että tilan perusraamit asettaa ensin kuntoon, jonka jälkeen listaa, mitä kaikkea haluaa parantaa ja mitä täytyy parantaa on lähtökohta. Tämän jälkeen yrittäjän tulee miettiä näille investoinneille tärkeysjärjestys ja kustannus, jolloin ne saadaan asetettua niin budjettiin kuin kalenteriinkin. Kaikkea ei voi saada kuntoon kerralla, vaan parannuksiin ja kehittymiseen menee aikaa, jolloin myös viljelijällä on aikaa muuttaa toimintatapojaan. Näin ollen viljelijä voi samaan aikaan kouluttaa itseään ja huomata tilassaan tapahtuvat muutokset.

-Susanna

 
 

Kohti kokonaisvaltaista tilanjohtamista!

RE-maatila |

Maatilan pitämistä on viimevuosikymmenillä alettu ajattelemaan enemmän liiketoimintana, jota halutaan kehittää johtamalla oikein. Se miten maatilaa johdetaan oikein, on mielestäni jokaisen tilallisen ja toimintaa arvioivan määriteltävä itse. Kuitenkin perusraameja on kannattava ja kehittyvä tila, joka pystyy tarjoamaan viljelijälle elannon tai vastineen annetulle työpanokselle. Se miten viljelijä määrittelee työpanoksensa arvon ja toiminnastaan saaatavan voittotavoitteen on myös yksilökohtaista.

Itse näen viljelyn liiketoimintana, jota pitää johtaa suunnitelmallisesti ja jonka on huononakin vuotena tuotettava viljelijälle palkka ja peltoon/eläimiin sijoitetulle pääomalle korkoa.

Mitenkä viljelijä sitten punnitsee varallisuuttaan?
Jos naapurilta kysytään, heijastuu viljelijän varallisuus uusista traktoreista. Itse kuitenkin peilaisin maatilan varallisuutta ja vakavaraisuutta maan kasvukuntoon ja kassavirtalaskelmiin.
Maan kasvukunto vaikuttaa suuresti pellolta saatavaan satoon ja siihen paljonko tuotantopanoksia tarvitaan tuotettuihin kiloihin nähden. Mikäli maan kasvukunto ei ole kunnossa, on peltoon laitettvat panokset suurempi ja pellosta saatava sato puolestaan pienempi. Kun taas jos viljelijä huolehtii ensin maan kasvukunnon kuntoon tarvitsee hän vähemmän panoksia saadakseen hyvän sadon.
Toinen, millä itse mittaan tilan varallisuutta ja vakavaraisuutta on tilan vuosittainen kassavirtalaskelma. Laskelman avulla voidaan määrittää kuinkan paljon tilalle kertyy vuodessa tuloja ja menoja. Itse erottelisin laskelmasta eri kohteiden menot/tulot, jolloin pystyy havannoimaan mikä kuluttaa eniten ja mikä puolestaan kerryttää tilan varallisuutta.

Jotta tilaansa pystyy kehittämään, tulee viljelijän hahmottaa tilansa kokonaisvaltaisesti sekä pystyä johtamaan sitä ja tekemään päätöksensä niin, että hän ymmärtää niiden merkityksen koko tilan kehityksen kannalta. Tilallisen pitää mielestäni pystyä suunnittelemaan taloutensa ja hallinnoimaan sitä myös itse. Pellon käyttöä, investointeja ja tulevaisuutta pitäisi jokaisen tilallisen myös pystyä suunnittelemaan. Mikäli tilalla on kotieläimiä tulisi  kotieläinten sovittaminen viljelyyn sekä mahdollinen laiduntaminen myös suunnitella.

Se mikä sai minut kiinnostumaan tilan kokonaisvaltaisesta johtamisesta ja asettamaan sille juuri tällaiset raamit, on Holistic Management malli. Siinä maatilan johtamista esiteltiin omien työntekijöiden johtamisena, jolloin työntekjöinä on myös maan rakenteen ja kasvukunnon kanssa työskentelevät madot ja muut pieneliöät. Tämä johtamismalli pyrki löytämään kaikelle pellossa tapahtuvalle syyn ja seurauksen, jolloin viljelijä perehtyy oman maansa kasvukuntoon ja käytettävissä olevaan potenttiaaliin.

Kun yrittäjä alkaa tällä mallilla johtamaan tilaansa, tulee hänen päättää ensin, mikä on hänen arvomaailmassaan tärkeintä ja mitä hän haluaa lisää. Monet haluavat lisää aikaa, toiset enemmän satoa ja kolmannet testata jotain uutta. Se, että tilan perusraamit asettaa ensin kuntoon, jonka jälkeen listaa, mitä kaikkea haluaa parantaa ja mitä täytyy parantaa on lähtökohta. Tämän jälkeen yrittäjän tulee miettiä näille investoinneille tärkeysjärjestys ja kustannus, jolloin ne saadaan asetettua niin budjettiin kuin kalenteriinkin. Kaikkea ei voi saada kuntoon kerralla, vaan parannuksiin ja kehittymiseen menee aikaa, jolloin myös viljelijällä on aikaa muuttaa toimintatapojaan. Näin ollen viljelijä voi samaan aikaan kouluttaa itseään ja huomata tilassaan tapahtuvat muutokset.

-Susanna

 
DMS