Järvenkunnostuksen biomassat hyötykäyttöön

RE-maatila |

Teija Rantala, Savonia-ammattikorkeakoulu

Rehevöityneitä järviä kunnostetaan erilaisilla hankkeilla, joissa järveen kasvanutta liiallista kasvi- ja kalamassaa poistetaan tehokkaasti useiden vuosian ajan. Tärkeää on saada järvistä pois rantoja pusikoittavia kasveja sekä järven sisäistä kuormitusta ylläpitävää ja kalakantaa heikentävää särkikalaa. Särkikalat lisäävät järven sisäistä kuormitusta mm. pöyhimällä ravinteita pohjasta takaisin veteen. Tämä taas lisää kesäaikaan yhteyttävien kasvien kasvua ja niiden hajotessa järvessä on jälleen enemmän ravinteita. Poistokalastus ja rantojen niitto auttavat järven tilaan erityisesti silloin kun järven valuma-alueelta on saatu vähennettyä ravinnekuormaa. Jos ravinnekuormaa ei puolestaan ole saatu vähennettyä, järvenkunnostushankkeen tulokset jäävät väliaikaisiksi.

Järvenkunnostuhankkeissa toteutettavien tehokalastusten aikaan jäljelle jää hetkellisesti runsaita kalasaaliita. Saaliiden määrät riippuvat järven koosta, tilasta ja kunnostushankkeen tavoitteesta. Tämän vähemmän käytetyn kalan hyödyntäminen elintarvikkeena on vaihtoehto, jossa sen arvo voidaan hyödyntää parhaiten. Tämä kuitenkin vaatii toimivaa kylmäketjua sekä kustannustehokasta ja laadukasta toimintaa elintarvikkeeksi jalostuksessa ja kuljetuksissa. Taloudelliset, maantieteelliset ja osaamiseen liittyvät seikat voivat monissa kohteissa estää järvikalan elintarvikekäytön. Kalan käsittelylaitokset ovat usein kaukana ja kylmäkuljetusketju kohteeseen voi tulla liian kalliiksi kalasta saatavaan arvoon nähden. Lisäksi elintarvikekäyttöön tulevien raaka-aineiden kohdalla on noudatettava niihin liittyvää lainsäädäntöä hygieenisen laadun turvaamiseksi. Hygieniaosaamista ei kunnostushankkeiden toimijoilla välttämättä ole riittävästi.

Kalaa voi käyttää ihmisravinnon lisäksi eläinten rehuna, mutta tässäkin voi olla haasteensa sopivan hyödyntämiskohteen löytämisessä, kuljetusmatkoissa, hygieniassa ja taloudellisessa kannattavuudessa. Siispä monissa järvenkunnostuskohteissa voidaan joutua miettimään muita käyttövaihtoehtoja kalalle. Yksi mahdollisuus kalan käyttöön on hyödyntää siinä olevat ravinteet peltolannoituksessa. Kalan voi sekoittaa tilan lietesäiliöön, jossa se ajan myötä hajoaa ja on siten levitettävissä normaalilla lietteenlevityskalustolla. Vaatimuksena tässä tapauksessa on haittaeläinten poissulkemiseksi se, että lietesäiliö on katettu. Kalasta tulee lietteeseen hieman lisää ravinteita, mutta jos kalan määrä on pieni suhteessa lietteen määrään, levitettävässä seoksessa ravinteiden määrän nousu on hyvin maltillista.

Järven rehevyys näkyy usein voimakkaana kasvillisuuden lisääntyminen erityisesti rannoilla. Merkittävä rantojen kasvi on järviruoko. Järviruokokasvustot vähentävät rantojen käyttömahdollisuuksia. Toisaalta kohtuullinen määrä järviruokoa toimii kaloille tärkeänä suojapaikkana. Järviruo’on villiintyminen edistää kuitenkin varsinkin pienillä järvillä alueiden umpeen kasvamista. Järviruo’on niitto onkin siis tärkeä osa useita järvenkunnostushankkeita. Järviruoko niitetään yleensä loppukesällä, kun kasvi on pumpannut juurestaan suurimman osan ravinteista kasvuunsa. Silloin ravinteiden poistaminen toimii tehokkaimmin. Samalla saadaan mahdollisimman paljon biomassaa hyödynnettäväksi.

Järviruokoa voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin. Järviruoko ei sisällä merkittäviä määriä ravinteita, joten sillä ei ole suurta merkitystä lannoituksessa. Toisaalta järviruoko soveltuu hyvin maanparannusaineeksi peltoon kynnettynä. Järviruoko tuo peltoon orgaanista, eloperäistä ainesta, joka lisää pellon pieneliötoimintaa ja maan kasvukuntoa. Tämä voi olla tärkeää esim. pitkään viljan viljelyssä olleilla peltolohkoilla sekä savespitoisilla pelloilla. Jos järviruokoa kompostoi vuoden ajan, voi sen levittää kuivalannan levittimellä. Kompostoimattakin järviruokoa voi levittää, mutta silloin sen on silputtava ennen levittämistä.

Kalasta ja järviruo’osta voidaan saada myös energiaa biokaasuteknologian avulla. Blogin kirjoittamisen hetkellä Suomessa on parikymmentä maatilakokoluokan biokaasulaitosta, mutta uusiutuvan energian tavoitteiden lisääntyessä ja biokaasuteknologian ja investointien kannattavuuden parantuessa uusia biokaasulaitoksia saadaan oletettavasti tulevaisuudessa lisää.

Savonia-ammattikorkeakoululla toteutettiin vuoden 2017-2018 aikana Ravinnerenki-hankkeessa biokaasukokeita, joissa jonka perusteella arvioitiin kalan ja järviruo’on soveltuvuutta maatilakokoluokan biokaasulaitokseen. Kokeiden syötteet, kala ja järviruoko, saatiin Kuopion Maaningalla sijaitsevasta Valkeinen –järven kunnostushankkeesta. Kokeissa käytettävä lehmänlanta ja ympiksi kutsuttu biokaasutettu mädätysjäännös kokeen käynnistämistä varten saatiin Luonnonvarakeskukselta Maaningalta.

Biokaasukokeet suoritettiin Savonian Kuopion jätevesilaboratoriossa pullopanoskokeina. Jokaiseen viiden litran vetoiseen pulloon laitettiin ympin lisäksi joko lantaa, kalaa, järviruokoa tai näiden seosta eri suhteissa. Koepullot pidettiin mesofiilisessä eli noin 38 asteen lämpötilassa noin kuukauden ajan. Muodostunut kaasu kerättiin kaasunkeräyspusseihin ja kaasun tilavuus määritettiin lukuisia kertoja kokeen aikana. Samalla kaasusta määritettiin mm. metaanin, hiilidioksidin, hapen pitoisuus. Metaanin osuus kaasussa on tärkeää, koska se on biokaasun energiaa sisältävä osa.

Biokaasukokeiden tuloksena huomattiin, että sekä kala että järviruoko tuottivat enemmän metaania kuin raakalanta. Metaanintuottopotentiaalinsa perusteella ne siis soveltuvat biokaasuprosessiin. Kalan metaaninkaasuntuotto oli merkittävästi korkeampi kuin järviruo’on. Toisaalta kokeissa huomattiin, että jos kalaa oli puolet kaasutettavasta syötteestä, sen kaasuntuotto oli vähäisempää kuin jos kalaa oli pienempi osuus seoksesta. Vertailu tehtiin syötettävää tuoremassaa, syötteiden sisältämää kuiva-ainetta sekä syötteiden sisältämää orgaanista kuiva-aineitta kohti. Kalan merkittävän suuri osuus seoksessa näyttäisi siis toimivan inhiboivana, kaasun tuottoa vähentävänä, tekijänä. Kokeiden perusteella voidaan arvioida, että niin järviruokoa kuin kalaakin kannattaa käyttää metaanintuoton lisääjänä biokaasulaitoksessa, mikäli syötteiden kuljetusmatka on järkevä. Kalan suhteen on huomioitava inhibitioriski, mikäli sitä lisätään kerralla erittäin suuri määrä tai sitä lisätään merkittävä määrä pitkällä aikavälillä.

 

 

 
DMS