Lämpöä oman pellon oljista

RE-maatila |

Riina Lahtomäki, Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Teemu Väli-Torala isännöi viljatilaa Ilmajoen Pojanluomalla. Vuoden 2013 lopulla tilalle hankittiin kokopaalikattilalla varustettu tanskalaisen Faustin valmistama lämpökeskus. Tällainen ratkaisu kiinnosti, koska samassa kattilassa voi polttaa olkea yksinään, puuta yksinään tai molempia sekaisin. Vaihto polttoaineesta toiseen sujuu siis joustavasti. Oljen korjuu tehdään pyöröpaaleihin ja paalauksen hoitaa urakoitsija. Olkea paalataan sekä syksyllä puintien jälkeen, että keväällä. Olkipaalit varastoidaan pellon laidassa muovilla peitettynä. Paaleja on myös kääritty muoviin, mutta muovi lisää kustannuksia selvästi.


Kuva 1. Olkipaalit varastoituna muovin alla. (Kuva: Riina Lahtomäki)

Vuosittain olkea kerätään noin kymmenen hehtaarin alalta. Koska olkea ei kerätä aina samoilta lohkoilta, ei isäntä nähnyt oljen poiston aiheuttavan maaperän köyhtymistä. Syntynyt tuhka käytetään lannoitteena, joten osa ravinteista palaa peltoon.

Vuoden aikana poltetaan olkea noin sata paalia. Olkipaaleja poltetaan pääosin talviaikaan. Kesällä polttoaineena käytetään puuta, koska lämmöntarve on pientä. Tällöin puuta ei tarvitse polttaa kattilassa kuin kerran viikossa. Lämpökeskus lämmittää viljankuivurin, asuinrakennuksen ja pajan.

Kaikkien viljojen olkia on kattilassa poltettu, mutta isännän mukaan vehnän olki on poltossa parasta, joten sitä suositaan. Usein oljen kanssa poltetaan puuta, koska isäntä on havainnut oljen silloin palavan paremmin loppuun asti. Olki nostetaan kattilaan etukuormaajan avulla. Tuhkan poistoon kattilasta tilalla on itse tähän tarkoitukseen valmistettu kauha. Tuhkan poisto tapahtuu noin kymmenen paalin välein poltetusta oljesta riippuen. Kerran kuussa on tarvetta nuohoukselle. Vaikka panoskattila on stokeriin verrattuna työläämpi, ei isäntä kokenut sitä ongelmaksi. Kattilan täyttö hoituu muiden tilan töiden ohessa.

Talvikeleillä pelkkää olkea poltettaessa paaleja palaa yksi päivässä. Puun kanssa sekapoltossa riittää poltto joka toinen päivä ja pelkällä puulla vielä harvemmin. Kovemmatkin pakkaset pärjätään yleensä tällaisilla väleillä. Pesän ympärillä oleva 21 m3 vesitila varastoi lämpöä hyvin. Yleensä paali nostetaan kattilaan jo muutamaa tuntia ennen sytyttämistä. Tällöin paali lämpiää ja pintakosteus haihtuu.


Kuva 2. Tilan lämpökeskus. (Kuva: Riina Lahtomäki)


Kuva 3. Kattilaan mahtuu kokonainen olkipaali. (Kuva: Riina Lahtomäki)


Kuva 4. Panoskattilan toimintaperiaate. (Kuva: Maskinfabrikken Faust ApS)

Tarkkaa hintaa oljesta saatavalle lämpöenergialle Teemu Väli-Torala ei osannut sanoa. Hintaan vaikuttaa esimerkiksi se, miten lasketaan oljen lannoitearvo. Puuta kalliimpaa polttoainetta olki joka tapauksessa ei ole. Väli-Torala on ollut varsin tyytyväinen lämpökeskukseensa. Laitteisto toimii, kunhan poltettava olki on kunnollista. Ainoaksi parannuskohteeksi isäntä mainitsi kattilan eristyksen. Tanskalainen kattila ei ole aivan Suomen oloihin suunniteltu ja sen eristys voisi olla nykyistä parempi, jotta lämpöä ei joutuisi hukkaan.

 
 
DMS